Oppimisen ohjausosaaminen: kehitystyö 2

Kehittyykö sinusta tulevaisuuden opettaja, oman työyhteisösi aktiivinen ja innovatiivinen kehittäjä?  Haluatko nähdä puita vai metsää?

Johdanto

Tämä kehittämistyö käsittelee ammatillisen opettajan monipuolista ja dynaamista tulevaisuuden kuvaa. Tulevaisuuden muutos yksinpuurtajasta työyhteisölliseksi dialogiseksi verkosto-osaajaksi, jossa tämän päivän ammatin työssä oppimisen ohjaajasta tulee ammatillisen koulutuksen haltuunoton kautta myös vahva työelämän didaktinen verkosto-osaaja.  Tärkeintä meille vahvan substanssi opetustyön taitajille onkin synnyttää aito ilo, läsnä oleva opiskelijan kokonaisvaltainen kohtaaminen ja kuunteleminen, hänen oppimisprosessin tukijaksi ja oman alansa vastuulliseksi kehittäjäksi.

Paason (2010) vetämässä tutkimuksessa selvitettiin ammatillisten opettajien osaamista, jotka toteutettiin kyselyillä, nykyisellä vauhdilla tuleva tulevaisuus, uhkatulevaisuus ja toivottava tulevaisuus toteutumisella vuoteen 2015 ja 2020 saakka.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön tutkimus  toteutettiin uudenlaisen  eDelfoi-verkosto tutkimuksena, joka on tulevaisuussuuntautunut ja edustaa kehittyvää toimintaa sekä vuorovaikutteista ajattelua. eDelfoi-verkostopajoissa kuultiin tulevaisuuden tutkimukseen liittyvien asiantuntijoiden ja tutkijoiden tietoiskuja. Delfoi-kyselyyn vastaajat esittelivät verkossa töitään, ja heitä opponoivat ja konsultoivat alan huippuasiantuntijat, ohjausta ja tukea saatiin yksilöllisesti myös netin kautta, ja asiantuntija luentoja voitiin katsella videoituna. Tiedon ja osaamisen jakaminen synnyttää uutta ajattelua ja näkökulma omaan hankkeeseen ja työhön avartuu.Voidaankin Delfoi-tekniikkaa luonnehtia kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään mutkikasta ongelmaa samalla mielipiteet, erilaiset argumentit ja näkemykset saatetaan dialogiin keskenään.Osaamisen verkostot laajenevat ja prosessissa muodostuu uusia mielenkiintoisia osaamisen yhteyksiä erilaisten asioiden ja toimijoiden välille.  (Paaso 2010, 16-21.)

Aina sama juttu kehityksen kanssa. Ensin ne ylenkatsovat sinua, sitten ne sanovat, että olet hullu, sen jälkeen ne sanovat, että olet vaarallinen. Sitten seuraa pieni tauko, ja sen jälkeen et löydä ketään, joka olisi kanssasi eri mieltä.  (Benn 2011.)

1. Ammatillinen opettaja, tiedätkö mihin olet matkalla?

Moniasiantuntijuuteen perustuva ammattiopettajuus on jo nyt vahvasti toteutunut käytännössä ja opettajat ovat monipuolisen osaavia, yhteistyökykyisiä, kommunikaatio taitoisia ja kykeneviä moninaiseen tiimityöskentelyyn. Opettajien henkistä hyvinvointia on myös erittäin tärkeää pitää jatkuvasti yllä, koska hänen vaativaa tehtäväänsä on peilattava henkisen tasapainon suhteessa käytäntöön. Täydennyskoulutuksella voidaan myös merkittävästi tukea opettajien työssä jaksamista. (Paaso 2010, 11.)

Työyhteisöllisen osaajan identiteetti väkisinkin muotoutuu opettajan ja työyhteisön keskinäisessä  vuorovaikutuksessa. Kollegiaalisuus, työyhteisöllinen osaaminen ja vastuullisena työntekijänä oleminen haastavat perinteisen opettajan professionaalisen autonomian. Työyhteisöllisen osaajan identiteetissä yhdistyvät yksittäisen opettajan ja pedagogisen asiantuntijayhteisön opiskelijoiden oppimista tukevat elementit. (Paaso 2012, 10.)

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien osaamistarpeiden ennakoinnissa lähtökohtana tulisi olla tiivis vuorovaikutus työ- ja elinkeinoelämän kanssa; tämä palvelee opetussuunnitelmien kehittämistä ja koulutustarjonnan suuntaamista lyhyellä aikajänteellä. Työelämän muutoksiin, osaamistarpeisiin ja työvoiman kohtaamisen ongelmiin vastaaminen edellyttää alakohtaista osaamisen ennakointia elinehtona ja osaamisen määrittämistä perustutkintojen, ammattitutkintojen, erikoisammattitutkintojen opettajien ja työpaikkaohjaajien osalta. Onnistuakseen tämä vaatii uudenlaista innovatiivista yhteistyötä sekä toimintaverkoston ja järjestelmän rakentamista. Ammattiosaamisen näyttöjen järjestäminen nähtiin tulevaisuuden kehittämishaasteena. (Paaso 2010, 41-49, 51.)

Kansainvälistyminen ja kansainvälinen osaaminen on tulevaisuudessa kaikkien koulutuksen osa-alueiden elinehto, tässä työssä tarvitaan yhteisiä strategisia linjauksia, yhteistä tahtotilaa, tavoitteellista verkostoitumista ja erinomaisia myyntitaitoja myös opettajilta. Organisaatioiden täytyy tuntea omat vahvuutensa ja osaamisensa, jotta koulutusta ja kansainvälistä koulutus kauppaa voidaan viedä kehittäen eteenpäin.  Mitkä ovat tärkeimmät tulevaisuuden ammatillisen opettajan v. 2020 osaamisalueet? Riittääkö ammatillinen ja alakohtainen osaaminen, pedagoginen osaaminen, työyhteisöosaaminen sekä koulutuksen ja työelämän yhteistyöosaaminen. Vai pitääkö hallita myös erityispedagoginen osaaminen, tutkimus-, kehitys-, innovaatiotoiminta, työelämäyhteistyön- ja oman alan uudistuva substanssiosaaminen, hyvä kielitaito- ja elinikäinen oppiminen työyhteisössä?

Oppilaitosten näkökulmasta tarkasteltuna on erittäin tärkeää, että täydennyskoulutus on suunnitelmallista ja liittyy oppilaitoksen kehittämistyöhön. Tämä edellyttää ammatillisten opettajien osaamiseen liittyvää tutkimusta sekä henkilökohtaisten ja oppilaitoskohtaisten koulutussuunnitelmien tekemistä. (Paaso 2010, 16-20.)

2. Ammattialan osaajasta oman alansa vastuulliseksi kehittäjäksi

Työyhteisöosaajan tehtävää voidaan kuvata työyhteisöosaamisen toivottavan tulevaisuuden perusteella seuraavasti: ”opettajat ovat mukana suunnittelemassa koulutusorganisaation toimintaa ja sitoutuvat synergiaa tuottavaan, palkitsevaan ja joustavaan työelämälähtöiseen oppilaitoksen toimintakulttuuriin. Opettajat ymmärtävät kokonaisvaltaisen oppilaitoksen toimintajärjestelmän merkityksen ja toimivat joustavasti, tarkoituksenmukaisten, opiskelijoiden oppimista tukevien prosessien mukaisesti. Opettajat ymmärtävät koulutusorganisaation talouden hallinnan merkityksen, sitoutuvat tavoitteisiin ja heillä on valtaa hoitaa ja vastata talousasioista omalla vastuualueellaan.(Paaso 2012, 16. )

Opettajilla on nykyään jo mahdollisuus kehittää toimintaa alueellisesti ja jopa kansainvälisesti,  koska opettajien työaikaan on sidottu jonkin verran tätä kehittämistyötä. Oppilaitokset ovat verkostoituneet alueellisesti ja kansallisesti, sekä kansainvälisesti  ystävyyskaupunkiensa kanssa. Monet opettajista osallistuvat työyhteisöosaamiseen liittyvään koulutukseen ja kehittämiseen, he arvostavat omaa ja kollegansa työtä ja opettamista ja oppimista tukevien resurssien suhteen vallitsee tasapaino vaatimusten, odotusten ja toteutuman kesken. (Paaso 2012, 17.)  

Onko se kaikki kuitenkaan näin hyvin, jäikö minulta jokin asia sittenkin huomaamatta?

Ammatillisen opettajan tulevaisuuden dynaaminen tulevaisuuden työnkuva on se, jossa opettajan työidentiteetti muotoutuu työssä oppimisen ohjaajasta koulutuksen ja työelämän verkosto-osaajaksi,   työelämänedustajien vuorovaikutuksessa,  kansainvälisen koulutuksen ja työelämän verkostoissa ja niiden  rajapinnoilla. (Helakorpi & Mahlamäki-Kultanen 2009, 15.)

3. Toisen asteen yhteys, takaisinkytkentöjä työelämästä

Ammattialan vastuullisen kehittäjän työidentiteetin jatkuva rakentaminen on välttämätöntä, koska ammatillinen tietotaito kehittyy ja muuntuu koko ajan. Yksittäisten toimialojen osaamistarpeet laajenevat verkostojen ja verkostoissa toimijoiden osaamistarpeiksi. Ammatillisen opettajan ammattiopetuksen vastuusta osa on siirtynyt työpaikoille työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen myötä. Työssäoppimisen kautta saadaan aitoa dialogia työelämän ja oppilaitoksen välille,

sillä työelämä on oppimisen todellinen konteksti, jossa kaikki osapuolet voivat oppia.(Paaso 2012, 51-52.)

Opiskelijan kohtaajan ja kuuntelijan työnkuvan mukainen opettajan työidentiteetti vaatii opettajalta toisenlaista osaamista ja vuorovaikutusta kuin perinteinen ammatillisen opettajan identiteetti. Ammatillisen opettajan osaamiseen liittyy kasvatuksellisuus sekä yleisellä että ammattiin kasvattamisen tasolla. Opiskelijan kohtaajan ja kuuntelijan identiteettiin liittyy aina opiskelijan osallisuuden lisääminen ja dialoginen kohtaaminen opiskelijan kanssa. Ammatillisen opettajan osaamiseen liittyy kasvatuksellisuus sekä yleisellä että ammattiin kasvattamisen tasolla. Tämän perusteella voidaan yhdessä varmaan todeta, että ammattiopettajien olisi tiedostettava  omat pedagogisen osaamisen kehittämisen sekä perus- ja täydennyskoulutuksen tarpeet ja niiden  merkitys työssään kehittymiselle. (Paaso 2012, 16, 18.)

 

4. Pohdintaa  

Ammattitaitoisista työntekijöistä ja toimihenkilöistä on siis pulaa. Liian usealta opettajalta puuttuu alan vahva käytännön työkokemus, tai siinä on selviä puutteita. Ammatillisen opettajan opettajakelpoisuuden edellytyksenä tulisi olla viiden vuoden käytännön työkokemus. Tarvitaan myös enemmän yhteistyötä ja realiteettien hyväksymistä. (Paaso & Korento 2010, 142.)

Otin tämän kappaleen pohdintani ingressiksi, vain siksi, että ongelma on ollut olemassa jo vuosia. Työelämä koulii, esim rakennusalaan, pelkästään koulutuksen ja rautakaupan yhteistyönä tuotetuista kirveistä ja miehistä kirvesmiehiä, autonasentaja osaa puolestaan koulutuksensa perusteella vahvasti kärjistäen vaihtaa jarrupalat ja siivota. Ongelma on kärjistynyt käyttötavaroiden teknistymisen ja toisaalta halventumisen kautta.

Paljon on puhuttu työelämän pirstaloitumisesta ja murroksesta, näkisin nykytyöelämän enemmän jatkuvan murrosteiden sarjana, jotka osaa selvittää miten kuten, osa kiertää ja osa ei, jopa siis juuttuu lähtökuoppiin. Työelämään tutustumisjaksojen lisääminen, myös ammatillisen koulutuksen aikana, tutustuminen myös ehkä soveltuvin osin oman alansa ulkopuoliseen työelämään rakentaa jatkoa varten oikeanlaista ammatti-identiteettiä, toisten vastaavaa väheksymättä. Päävastuu koulutuksen kehittämisessä ja oppimisen ohjauksessa on aina ensisijaisesti oppilaitoksella ja sen eri toimijoilla.

Uusien tutkimustulosten perusteella voidaankin päätellä, ettei ammatillinen koulutusjärjestelmä ole kyennyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin työelämän osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoinnista ja yrityselämän tarpeisiin suunnitellusta koulutuksesta. Peräti neljäsosa ammatillisista opettajista ei toimi vieläkään missään koulutuksen ja työelämän verkostoissa. Tämä on huolestuttavaa ammatillisten opettajien osaamisen ajantasaistamisen ja työn tulevaisuuteen näkemisen kannalta. Koulutuksen järjestäjien tuleekin huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta. Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Tuotanto-, palvelu- ja toimintatavat elävät, ja aidoissa työelämän oppimisympäristöissä toimiminen on keskeistä ammattikäytäntöjen oppimisen ja ammattipedagogiikan näkökulmista. (Valtioneuvoston kanslian julkaisu 2006:17, 11.)  

Ammatillisen koulutuksen ja työelämän verkoston osaajan työnkuva opettajana muotoutuu lähtökohtaisesti koulutuksen ja työelämän yhteistyöosaamisen, toivottavan monikulttuurisen tulevaisuuden mukaan. Kaikilla ammatillisilla opettajilla tulisikin olla aitoa työelämän käytännön tuntemusta ja he hallitsisivat työelämälähtöisen osaamisen ennakoinnin valmiuksia, opettajilla on aina ollut ja tulisi olemaan vahva ohjaajan rooli opiskelijoiden työssäoppimisessa ja ammattiosaamisen näyttöjen järjestämisessä. (Heinonen & Annala 2009, 25-27.)

Ammatilliset opettajat voisivat toimia myöskin saumattomassa yhteistyössä työelämän verkostojen ja työpaikkaohjaajien kanssa, opettajien ja työpaikkaohjaajien keskinäiset vaihdot mahdollistettaisiin heille toiveiden mukaan, oppilaiden tet-jaksot eli  ammatin opetusharjoittelut oikeilla työpaikoilla, tärkeä kansainvälinen yhteistyö, oppilasvaihdot lisäävät yhteistyötä koulutusorganisaatioiden ja työpaikkojen välillä. Opettajat saataisiin vastaamaan työelämän todellisiin tarpeisiin, suunnittelemaan ja toteuttamaan  yrityskohtaista, alakohtaista koulutusta ja yhteisiä projekteja työelämän kanssa. (Paaso 2012, 20.)

HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun  yhteisiksi arvoiksi on kirjattuna yhdessä menestyminen, osallistava kehittäminen, rohkea uudistuminen ja inhimillinen kasvu. Yhteisöllistä tekemistä arvostetaan kaikessa ammatillisen opettajakorkeakoulun toiminnassa ja sitä toteutetaan tukemalla yksilöllistä kehittymistä, oppimista ja aktiivista toimintaa sekä omassa työssä että opiskelijoiden oppimisessa. Tämä rohkea uudistuminen ja aktiivinen toiminta tukee samalla monikulttuurisen tulevaisuuden kehittymistä Suomessa. (HAMK/AOKK)

Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.

(Steve Jobs)

5. Lähteet

Benn, T. 29.9.2011. Positiivarit. Osaamisen ja sivistyksen parhaaksi.

HAMK/AOKK. Viitattu: 15.12.2013. http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/AOKK/Tietoa_AOKKsta/Toiminnan_perusteet

Heinonen, P. & Annala, J. 2009. Teoksessa: Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hamk julkaisut, Hämeenlinna.

Helakorpi, S. & Mahlamäki-Kultanen, S. 2009. Teoksessa: Helander, J. (toim.) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hamk julkaisut, Hämeenlinna.

Paaso, A. & Korento, K. 2010. OSAAVA OPETTAJA 2010–2020.Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstön osaaminen. Loppuraportti www.oph.fi /julkaisut

Tampereen yliopistopaino Oy - Juvenes Print, Tampere. Viitattu: 15.12.2013. https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=2&cad=rja&ved=0CDkQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwww.oph.fi%2Fdownload%2F122130_Osaava_opettaja_2010-2020.pdf&ei=hBqYUt_rFcjjywOExYDIBQ&usg=AFQjCNF6sFxCMIGWFDTBycghuBLGgO2RRw&sig2=6N9oRS-R7-UQ8NVTYqgZEQ

Paaso, A. 2012. Viitattu: Ammatillisen opettajan osaamisen tulevaisuus. Viitattu 15.12.2013. http://www.slideshare.net/otavanopisto/ammatillisen-opettajan-osaamisen-tulevaisuus-aila-paaso

Valtioneuvoston kanslian julkaisu. 2006:17. Suomen vastaus  globaalisaation haasteeseen. Helsinki.

Lahden Kiipulassa ei olla kiipelissä J !

 

Opettajan ammattitaidon kehittyminen Hamk:in pedgogisen opettajakoulutuksen aikana on pitkälti kokonaisvaltainen oman persoonallisuuden kypsymisprosessi, jossa on minusta ollut vaikea selkeästi erottaa toisistaan erilaisia taitoja. Olenkin ollut nyt marraskuulla todella innoissani aloittaessani opetustyön itselleni omimmassa erityisoppilaiden ammattikoulutukseen valmentavassa ryhmässä Lahdessa.

Ohjaavan opettajan kanssa olen tutustunut nuoriin erityisoppilaisiin, erityiskouluun ja sen laajaan toiminta-ajatukseen, yleiseen toimintaan, salassapitovelvollisuuksiin ja koulupäivän jaksotuksiin tuntien ja lounastauon osalta. Turvallisuussuunnitelmiin tutustuttiin yllättävästi, mutta toisaalta täysin teemaviikon mukaisesti paloharjoituksella ja poistuen pikaisesti opetustiloista ulos, ennalta määriteltyyn, yhdessä pelastusviranomaisten kanssa sovittuun kokoontumispaikkaan.

Lähden loistaville Lahden Joulumarkkinoille, toisten opettajien ja oppilaiden kanssa joulukuun ensimmäisenä keskiviikkona, jolloin vietämme muutenkin yhteisiä hetkiä opetuksesta vapaan ajan puitteissa tutustuen toisiimme paremmin. Enpä ole aiemmin tänä vuonna markkinoille kerennytkään!

Hyödynsin etukäteen tutustumiskäynneillä toisten opettajien pitämiä opetustunteja, minkä toteutin seuraamalla opettajien työtapaa kohdata oppilaat ja ohjata heitä. Kuuntelemalla ja keskustelemalla oppilaiden kanssa löysinkin oikean kehittävän opetustason heidän kanssaan. Ei liian helppoa, eikä liian vaikeata vaan innostavaa ja motivoivan kehittävää tekemistä ja asiasisältöä.

Opettajienhuoneen ilmapiiri on ollut mielestäni erittäin kannustavaa ja motivoivaa, kunnioitus on ollut, suureksi tyydytyksekseni, myös molemminpuolista. Olemme järjestäneet opetustunnit niin, että ohjaajallani on ollut mahdollisuus tosiasiassa myös seurata oppituntien pitoani.

Edessä on ollut ja tulossa mm. kotitaloutta, ravitsemustiedon opetusta, hygieniakoulutusta ja jopa joulun valmistelua valoilla koristellen koulun sisätiloihin. Oppilaat ovat olleet mukavasti mukana ja on ollut rentoa saada opettaa omaa osaamaansa asiaa tai alaa. Olemme rakentaneet yhdessä ohjaajan kanssa neljän viikon ohjelman niin, että se jatkuu kokonaisuuksina aiheittain joka viikko aina 19.12.2013 saakka. Huipennus on viimeisenä koulutuspäivänä, jolloin annan mahdollisuuden suorittaa hygieniapassitestin kaikille halukkaille.

Ohjaajan kanssa sovitut viikkotason palautekeskustelut tukevat lisää koulutuksen aikana minun  ammatti-identiteetin muodostumista. Keskustelut edistävät myös itsetuntemuksen kehittymistä, mikä taas puolestaan on tärkeää nuorten tukemisessa ja heidän kehittymisessään, sekä tietty pyrittäessä ymmärtämään ajankohtaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden merkitystä erityisopetuksen näkökulmasta.

Yksi ammatillista kasvua edistävä tekijä on reflektion merkityksen oivaltaminen muutosprosessin käynnistäjänä. Vaikka oppimispäiväkirjaa ja sen reflektiota voidaan tarkastella työskentelyn ja erilaisten kehittämiskirjoitusten avulla, voidaan silti tässä painottaa eri taitoalueiden tarkastelua koulutuksen eri vaiheissa, jokaisen opetusharjoittelujakson aikana arvioidaan taitojen kehittymistä minun itselleni asettamien tavoitteiden näkökulmasta.

 
Opettajuuden taitojen kehittyminen jatkuukin ammatillisena kasvuna vielä pitkään tämän vuoden koulutuksen jälkeenkin. Lisää haasteita opettajan ammatilliseen kasvuun tuo se, että opettaja ei ole nyky-yhteiskunnassa vain ennalta määrättyjen/ odotettujen opetustavoitteiden toteuttaja, vaan myös uusien opetussuunnitelmien laatija ja koulutuksen jatkuva kehittäjä.

 
  Ryhmädynamiikka ja oppimisyhteisön rakentaminen:   Tunnistettava muutos olisi nyt tulossa
  (ETÄJAKSO 4: Opettaja oppimisyhteisön jäsenenä, oppimisyhteisön rakentamissuunnitelmat)

Haluan kehittää opettajaharjoittelussa oman itsetuntemukseni kautta osaamaani / harjoiteltua vuorovaikutusosaamista eritoten dialogiosaamisen näkökulmasta inter persoonalliseen suuntaan. Ihanteena olisikin toimivan oppimisyhteisön luominen niin, että siitä syntyisi molemmin suuntaista oppimista / ohjaamista puolin jos toisin, tavoitteena myös minun oman ammatillisen kasvun kehittyminen. Edellytän tällöin itseltäni järkevien rajojen asettamista, haluan olla toki aidosti tässä erityisopetuksessa mukana, motivoiden oppilaita heidän parhaimpiin suorituksiin, mutta myös herkin silmin/korvin ja pienellä varauksellakin suhtaudun erityisopiskelijoihin aikuisen vastuullisena opettajana. Tämä toteutetaan molemminpuolisella keskinäisellä luottamuksella ja - vastuilla, selvillä ja johdonmukaisilla opintokokonaisuuksilla ja henkilökohtaisen oppimissuunnitelman avulla. Tämähän olisi ihanne!

Itsetuntoisuuden siirtäminen oppilaisiin edellyttää minulta kykyä kunnioittaa oppilaita omina itsenään, auttaa ja tukea oppimisessa, joka vaatii jokaista kohtaan omaa, erilaista lähestymistapaa ja oppimistapaa. Minun tulee nyt näitä opittuja oppeja hyödyntämällä, kehittää ja suojella erilaisen nuoren - aikuisen oppijan luontaisia vuorovaikutteisia kykyjä, joihin kuuluu tarve ja intoa ymmärtää oppimaansa sekä tahto nähdä ja toimia oman ymmärtämisen mukaisesti.

 Aikainen lintu madon nappaa mutta the second mouse gets the cheese

Dialogiosaaminen olisi se juju, jolla saan; jos en ensimmäisellä kerralla niin toisella kierroksella kaikki oppilaat matkaan mukaan. Kun kerta on harjoiteltu, niin ujoimmatkin uskaltautuvat mukaan jo leikkimään. Rohkaisen uskaltamaan olla myös väärässä!
Mitä oppilaat voittavat sillä että vastaavat ensimmäisinä kertoina väärin, vaikka yrittävät kovasti olla oikeassa?  Olettekos kuulleet aiemmin “mokakortista”?

 Se on kortti jonka annan kaikille oppilaille tunnin alussa. Silloin kun vastaa väärin kaksi kertaa joutuu antamaan mokakortin pois. Jutun varsinainen juoni on se, että koulupäivän lopussa kaikki ne, joilla mokakortti on vielä taskussa, voittavat pienen kotitehtävän. Ai miksi? Siksi, että he eivät ole uskaltaneet vastailla.
Herkullista on se idea, että korttiin sisältyy ajatus siitä, että on suurempi riski olla yrittämättä kuin epäonnistua. Kortti olisi myös oiva mahdollisuus todentaa opetuskulttuuria, jossa kehitys ja eteenpäin meneminen ovat tärkeitä. Se viestittäisi myös, että tällaisella kulttuurilla olisi koko porukan siunaus – tai oikeastaan vaatimus saada ja tehdä virheitä vastauksissaan.
Korttia voi varmasti kehittää vielä paljon. Yksi ehdotus voisi olla tuosta mokasta vastauksesta opitun tiedon aktiivinen jakaminen. Koska kaikilta nyt sitten edellytetään epäonnistumista, ei olisi mikään häpeä kertoa omastaan ja jakaa tietoa mitä siitä opittiin. Lisäksi myös hienoista onnistumisista voitaisiin pitää kirjaa, jotta nähtäisiin, montako mokaa tarvitaan yhteen onnistumiseen?

Itselleni ainakin tuli todellinen turn - off eräässä vuosien takaisessa työhaastattelussa, jossa hain asiakaspäälliksi rekrytointifirmaan, tällöin haastattelijan kommenttina oli: ”meillä on sitten nollatoleranssi virheille”. Huh, helpotuksen tunne olikin suuri, kun en tullut tehtävään valituksi!

Dialogilla syvätehoa oppimiseen - dialogisia menetelmäkortteja ajattelin itse hyödyntää lopullisen opetusharjoitusten yhteydessä. Opiskelijoita on autettava kehittämään itsetuntemustaan ja oppimaan syväkuuntelevia keskustelutaitoja sekä sukeltamaan toistensa pinnanalaiseen ajatteluun.

Tavoitteena on minulla kouluttajana auttaa opiskelijaa oivaltamaan itsestään ja toiminnastaan uusia asioita, se voi onnistua vain tiedustelemalla ns. kuumasta puheesta lisää, jolloin molempien ymmärrys täydentyy. Keskeneräinen asia voi tulla valmiiksi kun sen sanoo ääneen ja toinen osallistuja kommentoi ajattelua. Dialogissa luotamme, että yhteinen ymmärrys syntyy puheena olevasta asiasta.

  Opetammeko luovan vuorovaikutuksen taktiikalla?

Hyvän ja toimivan ryhmädynamiikan taustalla on aina vaiheittainen kehityskaari. Luokkaryhmän syntymiseen ei monikaan oppilas voi vaikuttaa, mutta kun alussa löydetään yhteisiä “nimittäjiä” niin sitoutuminen ryhmänjäseniin kasvaa. Ohjaajan luottamuksen merkitys ja vahvan ohjaajan rooli lisättynä hänen substanssi osaamisellaan on ryhmän rakentamiselle oleellista. Oppilaat haluavat opettajana eli minun viestittävän niistä asioista joita ryhmässä kannattaa vahvistaa, koska monesti halutaan olla kaikki ns. samassa muotissa mahdollisimman paljon.
 
Ammatillisessa koulutuksessa painottuvat hyvät vuorovaikutustaidot kaikkien opettajien, vanhempien, ohjaajien, muiden sidosryhmien ja oppilaanvälillä. Opetustyössä kohtaan päivittäin oikeita tuntevia oppilaita, eikä luottamuksen rakentaminen aina ole meille helppoa joka päivä. Kohtaamiskykyisyys on siis tilannesidonnainen ja kehitettävissä oleva ominaisuus.
Mielestäni koululla kaikki lähtee aina hyvin läheltä oppilasta, siitä omasta turvallisesta luokan ilmapiiristä, jokainen päivä on lunastettava uudelleen.

Minä muutan opetusharjoittelussa ajatus- ja toimintaani tämän asian oivallettuani nyt siihen suuntaan, että perinteisen kouluissa tapahtuvan kasvatuksellisen opettamisen lisäksi, kokeilen dialogisten mallien opettamisen painottamista tulevaisuudessa, näin vahvistan erityisesti nuorten luontaisia eettisiä ja vuorovaikutuksellisia periaatteita.

  Toimivan oppimisyhteisön rakentaminen opetusharjoittelussa

Yhteisön ja yhteisöllisyyden käsitteeseen liittyy enimmäkseen myönteisiä merkityksiä, kuten harmonia, yhteistyö, yhteisöllisyyden tunne, kiitollisuus ja muista välittäminen. Lisäksi yhteisöllisyyden keskeisinä asioina voidaan pitää keskinäistä kunnioittamista, myötätuntoa, huolenpitoa sekä vastavuoroista keskustelua. Yhteisöllisyys rakentuu koulutusharjoittelussa siitä, että näitä asioita vaalitaan ja tuetaan joka päivä. Käsitys itsestä ja muista syntyy yhteisössä. Olemme kaikki riippuvaisia toinen toisistamme. Yhteisöllisyys on keskeinen asia inhimillisessä kanssakäymisessä. Keskinäinen riippuvuussuhde tässä merkityksessä on myönteistä ja tarpeellista. On tärkeää nähdä nuori-aikuinen yksilönä, aktiivisena tiedonetsijänä ja oppijana, mutta yhtä tärkeää on nähdä hänet osallistuvana yhteisön jäsenenä. Yksilöt ovat sidoksissa toisiinsa, ja kouluyhteisö kokonaisuutena on sidoksissa ympäröivään yhteisöön ja siinä vallitsevaan kulttuuriperintöön.
Yhteisön toimintamallien johdonmukaisuus ja keskinäistä vuorovaikutusta ohjaavat käyttäytymissäännöt vaikuttavat oikeudenmukaisuuden kokemukseen. Koettu oikeudenmukaisuus taas tukee merkittävällä tavalla hyvinvointia ja onnellisuutta. Koulun toimintamallit ja säännöt ja ihmisten välinen vuorovaikutus, erityisesti opettajan ja oppilaan, ovat tärkeitä oikeudenmukaisuuden kokemuksen syntymiselle. Mielestäni harppaaminen oman osaamisalueen rajoja tuonnemmas opettaa pärjäämään haastavissakin tilanteissa.
 
Suunnittelen siis selkokielisen opetus materiaaliin esitettäväksi, verkossa tapahtuvien pelien, kysymyksien täydentämisen paperille ja suullisesti esitettävän materiaalin avulla.
Toteutan opetusharjoittelussani aistikokemuksen kokonaisvaltaista dialogia: katseen, kosketuksen, äänensävyn, tuoksun, musiikin ja havainnollisen kuuntelemisen taidoilla.
Opitaan että, vaikka oppilas ja opettaja esittävät erilaisia nopeasti keskenään vaihtuvia rooleja luokassa, heillä olisi yhteinen intressi: varmistaa, että toinen on ottanut vastaan vuorovaikutuksen.  

Lähteet
Isokorpi, T. 2006. Napit vastakkain: Ristiriidat, rajat ja ratkaisut. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kauppila, R. 2005. Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Jyväskylä. PS-kustannus.
Toivakka, S. & Maasola, M. 2011. Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. Vuorovaikutustaitoja oppimassa,  29-32 ja harjoitus nro 70 syväkuuntelu.
Toivakka, S. & Maasola, M. 2011. Vuorovaikutustaitoja oppimassa. Jyväskylä: PS-kustannus. 37-38.

Marikan kehitysyöstä johdateltuna  http://mieleniseesteinenpuutarha.blogspot.fi/  lähdin leikkimään kahden eri verkosta saatavan persoonallisuustestin kanssa ja innostavavia vastauksia siitä sitten tulikaiken kaikkiaan! https://www.vastaamo.fi/persoonallisuustesti/ Kokeile sinäkin näitä ja nauti :) !

1. Personallisuustesti (Big-Five)

Ulospäinsuuntautuneisuus

Ulospäinsuuntautuneisuus-ulottuvuudella (U) pistemääräsi on 8.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)

Jos olet saanut korkeita pisteitä ulospäinsuuntautuneisuus-ulottuvuudella, viihdyt todennäköisesti hyvin ihmisten ympäröimänä. Olet verbaalinen ja puhelias, esteetön ja tarmokas. Uskallat tehdä aloitteen ja ryhtyä toimeen. Vuorovaikutustilanteissa osaat pitää puolesi.

Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä ulospäinsuuntautuneisuus-ulottuvuudella, on yleensä verrattuna korkeita pisteitä saaneeseen pidättyväisempi, vähemmän seikkailuhaluinen ja vähemmän puhelias. Hän saattaa myös joissain vuorovaikutustilanteissa olla ujo, arka tai estynyt.

Sovinnallisuus

Sovinnallisuus-ulottuvuudella (S) pistemääräsi on 2.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)

Jos olet saanut korkeita pisteitä sovinnallisuus-ulottuvuudella, olet todennäköisesti lämmin, sydämellinen ja ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan. Olet innokas yhteistyöhön, luotat ihmisiin ja autat muita silloin kuin sinulla on siihen mahdollisuus. Olet todennäköisesti mukava ja miellyttävä sekä ystäviesi että tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä sovinnallisuus-ulottuvuudella, on verrattuna enemmän pisteitä saaneeseen viileämpi, vähemmän ystävällinen ja epäluuloisempi muita ihmisiä kohtaan. Hänellä on taipumus ilmaista ärtymyksensä suoraan, ajoittain tunteilemattomasti.

Tunnollisuus

Tunnollisuus-ulottuvuudella (T) pistemääräsi on 4.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)

Jos olet saanut korkeita pisteitä tunnollisuus-ulottuvuudella, sinuun voi luottaa, sillä pyrit aina pitämään lupauksesi ja saavuttamaan päämääräsi. Olet työssäsi todennäköisesti järjestelmällinen, systemaattinen ja perusteellinen. Muut näkevät sinut kunnollisena ja järkevänä ystävänä tai työntekijänä.

Vähemmän tunnollisuus-pisteitä saanut on epäjohdonmukaisempi ja sattumavaraisempi. Hän voi joskus olla huolimaton ja käyttäytyä välinpitämättömästi, minkä seurauksena jotkut saattavat pitää hänet epäluotettavana tai sekavana.

Emotionaalinen tasapaino

Emotionaalinen tasapainoisuus-ulottuvuudella (E) pistemääräsi on 4,5.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)

Jos olet saanut korkeita pisteitä tällä ulottuvuudella, olet yleensä rento myös stressaavissa tilanteissa, etkä helposti kiihdy tai järkyty. Todennäköisesti sinulla ei ole myöskään taipumusta kateellisuuteen.

Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä emotionaalisen tasapainon ulottuvuudella, on herkempi, tunteellisempi ja alttiimpi kokemaan liikkuvia tunteita. Hän on todennäköisesti temperamenttinen ja loukkaantuu helposti. Hän saattaa joissakin tilanteissa olla pelokas, epävarma, jännittynyt tai kateelllinen.

Älyllisyys / mielikuvitus

Emotionaalinen tasapainoisuus-ulottuvuudella (Ä) pistemääräsi on 6,5.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)

Jos olet saanut korkeita pisteitä älyllisyys-ulottuvuudella, olet todennäköisesti luova, kekseliäs ja innovatiivinen. Olet avoin uusille ajatuksille, ja pidät syvällisistä keskusteluista. Haluat ymmärtää itseäsi ja maailmasi, ja olet ehkä kiinnostunut filosofiasta tai taiteesta. Muut näkevät sinut intellektuaalisena, älykkäänä ja ehkä myös kompleksina ja omaperäisenä persoonana.

Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä tällä ulottuvuudella, ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin korkeimpia pisteitä saanut. Hän saattaa olla vähemmän mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen kuin ääri-älyllinen henkilö ja enemmän piintynyt tavoissansa.

Big-five persoonallisuuskyselyn tausta

Tämä persoonallisuuskysely on rakennettu mittaamaan Goldbergin viittä persoonallisuusulottuvuutta (Goldberg 1992). Testi antaa jonkinlaisen kuvan siitä miten oma tapasi ajatella, tuntea ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, eli persoonallisuutesi, voi kuvata. Testin tarkoituksena ei kuitenkaan ole luokitella sinut lopullisesti esimerkiksi ulos- tai sisäänpäinsuuntautuneeksi. Jos täyttäisit saman kyselyn uudestaan tai täyttäisit toisen kyselyn, jonka kysymykset ovat asetettua eri sanamuotoon, persoonallisuusprofiilisi saattaisi näyttää erilaiselta.

 http://netello.fi/viihde/persoonallisuustesti.php   TÄSSÄ TOINEN TESTI!

2. Persoonallisuustesti

Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 100 % Harkitsija

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti	----*----------------	Introvertti
Käytännöllinen	----------------*----	Intuitiivinen
Ajattelija	--------*------------	Tuntija
Impulsiivinen	--------------------*	Harkitsija

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet ulospäin suuntautunut, looginen ja päättäväinen. Ihmistyyppisi johtaa toisia määrittämällä rakenteita ja asettamalla tavoitteita, eikä niinkään kiinnitä huomiota toimitapoihin, sääntöihin ja menetelmiin. Kaltaisesi ihmiset näkevät ”suuren kuvan” ja nousevat helposti johtoasemaan kaikenlaisissa organisaatioissa. Epämääräisyys, kaoottisuus ja tehottomuus ajavat ihmistyyppisi tarttumaan asioihin ja laittamaan ne järjestykseen. Intuitio ohjaa tavoitteitasi. Tartut asioihin rohkeasti, analyyttisesti ja objektiivisen järjestelmällisesti. Tämä saa toiset kunnioittamaan sinua ja seuraamaan tavoitteitasi. Sinulla on kyky saada asiat tehdyksi, sekä työssä että kotona. Usein tämä tapahtuu kuitenkin niin rajusti, että toisten ihmisten omanarvontunto saattaa vahingoittua. Elätkin jatkuvassa kamppailussa sen välillä, miten sovittaisit inhimillisen elementin ja luovuuden yhteen sen kanssa että haluat järjestystä maailmaan.

 

Selättääkö selkokieli vuorovaikutuksen ongelmat?
(oppimisyhteisö, kehittämistyö)

1.  Johdanto

 

 Perusteluina käytetään selkokielen määritelmässä aina vertailua yleiskieleen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus määrittää yleiskielen seuraavasti: yleiskieli on kieliyhteisön eri ikä- ja ammattiryhmille yhteinen kielimuoto, joka on muotoasultaan kirjakielen normien mukaista, käyttää yleisesti tunnetuksi tiedettyä sanastoa ja on virkerakenteeltaan yksikertaista.  Selkokeskuksen antama selkokielen määritelmä on tämä: selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.  

 

Nuorempana ajattelin, että keskusteleminen, puhuminen, dialogi ja lukeminen, luetun ymmärtämisen kanssa ovat kaikille yhtä helppoa kuin itselleni, siksi aikuisena opettajana olenkin yllättynyt vaikeuksista joita on tullut esille. Miksi asia ei olisi voinut ollakin kaikkien kohdalla hyvin, meillä kaikilla on ollut mahdollisuus samantasoiseen opetukseen peruskouluissa? Hyvät peruskoulujen Pisa-tutkimusten tulokset Suomessa antavat nykyisin kuvan erittäin osaavista luku- ja kirjoitustaitoisista nuorista. Onko todellisuus kuitenkin hieman toisenlainen, olisiko kuva liian ruusuinen? Vai olemmeko vain joutuneet tähtimerkitsemään / mukauttamaan arviointitaulukkoa siksi, jotta päättönumerot saadaan näyttämään myös erityisoppilailla hyviltä, tästä tulisi yksi mielenkiintoisen tutkivan kehitystyön aihe?

 

Kuitenkin keskuudessamme on ihmisiä, joille normaali keskusteleminen ja muu vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa nuorena ja vielä aikuisenakin tuntuu olevan todella vaikeaa.  Selkokielen käyttö on yksi pelastava keino niitä henkilöitä varten, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja lukemisen ymmärtämisessä tai jopa molemmissa muodoissa. Se on lähtökohtaisesti sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavampaa ja helpommin ymmärrettävämpää.

 

Käytin mielestäni erittäin mielenkiintoisia lähdeaineistoja tutkiessani myös uusinta tietoa siitä, miten parhaiten tulisi keskustella selkokielellä oppilaiden kanssa? Millaisia periaatteita minun tulisi noudattaa selkokielisessä puhumisessa ja vuorovaikutuksessa? Miten saisin oman nopean ja monilauseisen opettajan puheeni kuulostamaan ymmärrettävämmältä ja näin myös helpommin sisäistettävämmältä? Mihin suuntaan ja miten siis kehittäisin omaa puhettani?

 

Selvitin myös itselleni sitä, miten kirjoitettu opetusteksti mukautetaan selkokieliseksi mahdollisimman helposti selkokielen tutkittua tietoa hyväksikäyttäen. Lopuksi avaan selkokielisten julkaisujen kuvituksessa opetusta helpottavia ja käyttämiäni erityishuomioita sekä selkokieleen yleisesti kohdistettua kritiikkiä.

 

 

2. Epäsymmetrinen keskustelu ja sen haasteet itselleni

 

Osa suomen kieltä opiskelevista maahanmuuttajista, muistisairaista, dementiaa sairastuneista ikääntyneistä, kehitysvammaisista ihmisistä, nuorista joilla on kielellinen erityisvaikeus, autismin kirjon, sen lievemmän muodon HFA:n ja afasiaan sairastuneista henkilöistä hyötyvät selvästi eniten selkokielisyydestä. (Kartio 2009, 5-8.)

Lisäisin tähän kielihäiriöisten luetteloon vielä aivoverenvuodon kokeneet aivohalvaus- ja dysfasia diagnoosin saaneet, ADHD, FASD ja as-syndroomaan todennetut nuoret. Alkoholiongelma on yksi suomalaisen yhteiskunnan merkittävistä terveysuhkista. FASD on alkoholialtistuksen aiheuttama keskushermoston vaurio, tämä näkyy oppimiskyvyn tai käyttäytymisen häiriöinä, joka ei selity perinnöllisillä tai ympäristötekijöillä vaan runsaalla alkoholi- ja humalahakuisuudella. Näitä piirteitä ovat monimutkaisten tehtävien suorittamisen vaikeudet, kuten ongelmien ratkaisukyky, tehtävien suunnittelu ja arviointi, matemaattiset tehtävät, vaativien kielellisten tehtävien suorittamisen vaikeusymmärtäminen ja tuotto, käyttäytymisen erityispiirteet, vuorovaikutussuhteiden vaikeudet ja tunne-elämän herkkyys. Tämä lista on loppumaton.

Kun toisen keskustelijan vuorovaikutustaidot ovat selvästi paremmat kuin toisen, voidaan puhua epäsymmetrisestä keskustelusta. Osaavamman keskustelijan onkin syytä seurata keskustelutilannetta koko ajan, onko kanssakeskustelija ymmärtänyt asian vai ei joko kysymällä reippaasti suoraan tai pyytämällä lisä tarkennusta asiaan. Kun toisen kertomaa ei ymmärrä tai siihen ei löydä ratkaisua keskustelu tyrehtyy helposti siltä osapuolelta jolla on kielellisiä vaikeuksia. Jos kielelliset vaikeudet korostuvat keskustelussa, niitä ei pidä pelätä, pienet väärinkäsitykset, ymmärtämisongelmat tai niiden oikaiseminen kuuluvat aivan samoin normaalin vuorovaikutuksen kuvioihin. (Leskelä 2009, 34-38.)

 

Tyypillisesti selkokielen käyttäjät tarvitsevat tavallista enemmän aikaa viestinsä muotoiluun, joten viestintäkumppanin on jaksettava odottaa vastausta hieman pidempään kuin normaalin keskustelukumppanin kanssa.

Selkokieltä puhuttaessa tärkeimmäksi nousee asenne toista osapuolta kohtaan. Vastuu vuorovaikutustilanteen onnistumisesta on toki molemmilla viestijöillä, mutta taitavamman keskustelijan harteilla on sopeuttaa viestinsä toisen tarpeisiin.

(Selkokeskus.)

 

Yhteisen vuorovaikutuksen muodostuessa toisen osapuolen kanssa yksipuoliseksi, eli jos vastausta ei ajoissa kuulu, johdattelen sen itse ja yritän jatkaa keskustelua. Tämä on kyllä suurin virhe ja poisoppimisen paikka minulle, aikaa antamalla ja odottamalla, kommunikointitilanne saadaan läsnä olevaksi vuorovaikutustilanteissa. Keskustelussa toisen henkilön ajatuksien esilletuominen on parasta ydintoimintaa. Selkokielistä puhetta tuottavan henkilön on tyypillisesti keskityttävä yhteen asiaan kerrallaan, tunteet, ilmeet ja äänen sävyt merkitsevät hänelle keskusteluissa paljon. Luonnollinen keskustelu edellyttää sitä, että kaikki voivat tuoda mielipiteensä esille. Epäröivän keskustelun alun saa viritettyä vuorovaikutteiseksi kun valitsee mielenkiintoisen aiheen ja puhuu iloisella äänensävyllä.

 

Vuorovaikutustilanteet ovat aina ainutkertaisia ja herkkiä, niihin voi vain harjaantua havainnointiaan kehittämällä. Tärkeimmäksi periaatteeksi, joka vaikuttaa vuorovaikutuksen onnistumiseen tai epäonnistumiseen nousee halu ja tahto olla osallisena keskusteluissa. (Kartio 2009, 42-44.)

Minun mittaamattoman pitkät lauserakenteet ja selittävät asiakokonaisuudet ovat niitä, joita on lyhenneltävä reippaasti, yksinkertaistettava ja selkeyttävä. Selkokielisten materiaalin kuuleminen, lukeminen tukee minun ymmärtämistä ja opettaa käyttämään paremmin selkokieltä keskustelussa. Kannattaakin aina perehtyä materiaaliin hyvin etukäteen ja miettiä, miten vaikeat asiat voisi selvittää kuulijalle lyhyemmin, selvästi tarkoituksellisemmin ja helpommin.

 

3. Selkokieliset tekstien ja kuvien perusteet julkaisuissa

 

Helpoimmin havaittavan tekstin painovärin tulisi olla mustaa, ei harmaata. Paperin värisävynä vaalea murrettu on miellyttävämpää silmälle, päällystetty kova, puhdas valkoinen paperi tuo mustan tekstin julmasti esiin ja aiheuttaa kontrastin mm. asiasisällön kanssa. Julkaisuissa voisi leipätekstin kirjainkoko olla hieman suurempaa, kirjaintyyppi sen pitkälti määrittää, pääasia on se että lukeminen on miellyttävää. Kappaleiden väliin jätetään mieluummin tyhjä rivi, ei tehdä normisisennyksiä, jos niitä halutaan tehdä niin mielellään pidempiä tai ei ollenkaan. Tekstissä oikea reuna saa liehua, ei pyritä tasaiseen reunaan, teksti ei kuitenkaan saa näyttää liian levottomalta, myöskään pitkien sanojen tavujakoja ei käytetä. Yhdelle riville kirjoitetaan yksi lausekokonaisuus eli asiakokonaisuus. Ihanteena kokonaispituus olisi vain 50-60 merkkiä, sisältäen myös välimerkit. Sijoitetaan aina merkitykseltään ja ajatukseltaan toisiinsa liittyvät sanat samalle riville, näin ajatus ei karkaa. Väliotsikkoja voidaan käyttää muodostamaan lepotaukoja tekstin sisällä. (Itkonen 2006, 72-86.) Laitan tähän teille pienen esimerkin:

 

Norovirus

Yleisin ruokamyrkytyksen aiheuttaja on norovirus.

Virukset ovat erittäin pieniä mikrobeja.

Virukset tarttuvat helposti ihmisestä toiseen.

Norovirus voi tarttua likaisesta juomavedestä,

salaatista tai marjoista, joita on kasteltu likaisella vedellä.

Tartunnat voi estää parhaiten, kun pesee kädet ja kasvikset hyvin.

Norovirus aiheuttaa yleensä pahoinvointia, oksentelua ja ripulia.

 

Hahmottamisen puute tuo selkokieliselle lukijalle tarpeeksi kokonaisuuden ymmärtämisen vaikeutta, selkojulkaisuissa onkin kuvien liittämiseen tekstiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuva olisi hyvä olla juuri sen tekstin kohdalla johon se viittaa. Kuvan, maalauksen tai valokuvan pitää aukottomasti tukea tekstiä, pilakuvitus harhaanjohtavana ei voi tulla kyseeseen. (Selkokeskus.)

 

Kuvan pitää näyttää olennainen, tunnetilaa myöten, koska katsojan kuvan tulkintaan vaikuttavat katsojan asenteet, tiedot, tunteet ja kokemukset. Selkojulkaisujen kuvitukseen opettajat kiinnittävät meillä liian vähän huomiota. Sama kuva merkitsee toiselle suurta tarinaa ja toiselle ei paljoa mitään. (Virtanen 2009, 130-140.)

Kun kuvan alla on esimerkiksi teksti: Minna oli iloinen voittaessaan ensimmäisen palkinnon koulun hiihtokilpailussa, kuvassa Minnan on hymyiltävä, mielellään palkinto kädessään ja muut taustalla olevat häiriötekijät kuin koulu ovat poistettu selkokuvasta!

 

4. Oman kirjoituksen mukauttaminen selkokieliseksi

 

Kirjoittamisen salat tulevat tutuiksi, kun muistaa tärkeimmäksi ohjeeksi kirjoittaa oikeaa ja hyvää suomen kieltä (Virtanen 2009, 68).

Itse käytän kirjoittaessani samoin kuin puhuessani tekstissäni liian pitkiä lauserakenteita, näistä olisi kehityttävä pois selkokielisyyttä tarvitsevien erityisoppilaiden kanssa.

On tärkeää, että saan selvitettyä alkuun heti itselleni mikä on aiheen ydinsanoma, selkeä sanoma on samaa kuin selkeä ajattelu. Kirjoittaminen on vahvaa kommunikaatiota, jossa tiedonhankinta ja sen sisällön ymmärtäminen tulisi olla ykkösasia. Täytyykin hallita yleiskielen vahva kirjoittaminen, jotta sen voi muuttaa edelleen selkokieliseksi.

Mikä olisi kirjoittamisen tyyli, miten rajaan sen sisältöä, aiheen tarkka valinta oppimisen kannalta, miten löydän oikean tekstilajin: kolumni, pakina, runomitta jne., juuri tälle asialle.

 

Asiat, joihin voin itse vaikuttaa ovat yksinkertaisen sanaston käyttämisen lisäksi, lauserakenteiden helppous, typografinen luettavuus ja tekstin rakenteiden sitovuuden suhteet toisiinsa. (Virtanen 2009, 68-80.)

Puran siis pitkät virkkeet pois, karsin tekstistä liiallisia yksityiskohtia pois, selitän asiat ymmärrettävällä tavalla, korvaan sanoja helppotajuisilla sanoilla, rivitän tekstiä ja tarkistan sitä lukemalla uudelleen. Voin antaa luettavaksi myös toiselle opettajalle, jolta saan tarvittaessa palautetta korjaamiseen.

 

5. Päätelmiä ja yhteenveto

 

Suomessa on laskettu eri kouluissa yli kahdensadan tuhannen henkilön tarvitsevan selkokielistä opetusta, mukana erityisopetusta koko- ja osa-aikaisesti saavat oppilaat. Tässä tilastossa taas pojat ikävästi loistavat tyttöjä enemmän.

Selkokirjan käsikirjassa (Virtanen 2009, 33-38) on listattu useita riskitekijöitä, jotka ovat nykypäivänä vahvasti vaikuttaneet kyseiseen poikien osaamattomuuden lisääntymiseen. Ajankäytön ongelmallisuus, kuten koulusta suuret poissaolot, tietokoneen käyttö vain pelaamiseen jolloin se vaikeuttaa heidän arkielämäänsä ja muita harrastuksiaan. Selvä syy-yhteys opiskeluhalujen vähentymiseen on myös vanhempien vähäisellä koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla. Kaiken kaikkiaan jatkokoulutus, työnteko ja työllistyminen tulevat vaikeutumaan heille tulevaisuudessa. Tässä on siis yksi syrjäytymisvaaran tekijä jo olemassa.

 

Kun haluan oppia tukevaa vuorovaikutusta enemmän toisen henkilön kanssa, niin tärkeimmäksi siinä muodostuu oma asenteeni. Käsitteenä Selkokeskuksellakin käytetty heikompi ja vahvempi keskustelija ovat mielestäni ongelmallisia, sillä niihin sisältyy arvoasetelma, eivätkä ne myöskään vastaa kaikin puolin todellisuutta.

Taustaltani aikuisvuosien lähes teini-iän mittainen poliittinen aktiviteettini on jättänyt omaan puheeseeni abstraktisen ja kapulakielisen leiman. Erikoiskieli on syntynyt luonnostaan aivan omista lähtökohdistaan, eikä kaikille sanoille löydy edes vastinetta yleiskielestä. Olettekin varmaan kuulleet sanonnat: ”paljon puhetta vähän sanomaa, varsinkaan ei mitään konkreettista” tai ” puhe kyllä jatkuu vaikka ajatus loppuu”. Olen selittänyt asian itselleni niin, että asiantuntijat tarvitsevat erikoiskieltään pönkittääkseen omaa asemaansa, kun tavallinen kansalainen ei aina ymmärrä puhetta niin hän ei voi myöskään väittää vastaan.

Asiaa on paljon tutkittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa eli Kotuksessa. Kirjoituksia on pyritty yleistajuistamaan Kelan ja muidenkin julkisen virastojen sivustoilla, niitä on kirjoitettu uudelleen helppolukuisemmiksi selkokielelle. (Virtanen 2009, 12-13.)

Mikäli vielä kotikieli koulussa olisi muu kuin kotona puhuttu, kaksikielisyys vrt. maahanmuuttajat, selkokielisyydelle löytyy kyllä haasteita. Tässä huonoimpana skenaariona voi tulla eteen se, että nuori ei hallitse omaa kotikieltään koulussa eikä vanhempien kanssa puhumaansa täydellisesti, puhutaankin puolikielisyydestä. Kaksikielisten kielihäiriöisten alttius kasvaa sen mukaisesti kun muidenkin.

 

Kritiikki selkokieliseen kirjoitukseen, kuunteluun tuleekin siitä lähtökohdasta, että selkokielisyyden tarvitsevat tulevat erilaisista lähtökohdista.

Riittääkö siis yhdenlainen selkokielisyys toiselle, vertaa maahanmuuttajat – kehitysvammaiset, oppilaiden oppimiseen?

Suomi toisena kielenä (S2) opettajat kritisoivat myös selkokielisiä uutisia siitä, että niissä puhe on liian hidasta, jopa liioitellun selkeää jolloin se antaa väärän prosodiamallin kielenoppijoille. Kehitysvammajärjestöjen ja Selkokeskuksen verkkosivujen ohjeissa kirjoittamiseen on annettu kehittämisohjeita, määritelmiä ja suosituksia eri tekstilajeille kuten: selkouutinen, selkokäyttöohjeet, selkoartikkeli, selkonovelli jne. Tällöin voidaankin puhua jo selkotekstistä omana kielimuotonaan yleiskielen rinnalla.

 

Lähteet:

 

Itkonen, M. 2003. Typogrofia ja luettavuus. Teoksessa: Leskelä, L. & Virtanen, H. (toim.) 2006. Toisin sanoen – selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Oppimateriaalikeskus Opike: Kehitysvammaliitto ry, 72-86.

 

Kartio, J. (toim.) 2009. Selkokieli ja vuorovaikutus. Oppimateriaalikeskus Opike: Kehitysvammaliitto.

 

Leskelä, L & Lindholm, C. 2012. Selkokielen teoria. Haavoittuva keskustelu. Keskustelunanalyyttisia tutkimuksia kielellisesti epäsymmetrisestä vuorovaikutuksesta. Oppimateriaalikeskus Opike: Kehitysvammaliitto ry.

 

Leskelä, L. & Virtanen, H. (toim.) 2006. Toisin sanoen – selkokielen teoriaa ja käytäntöä. Oppimateriaalikeskus Opike: Kehitysvammaliitto ry.

 

Malin, A. 2006. Lukutaidon riskitekijöitä. Teoksessa: Virtanen, H. 2009. Selkokielen käsikirja. Oppimateriaalikeskus Opike: Kehitysvammaliitto ry, 33.

 

Virtanen, H. 2009. Selkokielen käsikirja. Oppimateriaalikeskus Opike: Kehitysvammaliitto ry.

 

 Verkkolähteet:

 

 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu: http://www.kotus.fi/.

 

Papunetin selkosivut. Viitattu:  http://papunet.net/selko/tietoa/.

 

Selkosanomat. Viitattu: http://selkosanomat.fi/

 

Selkokeskus. Ohjeita kirjoittajalle, vuorovaikutus ja selkokielenpuhuminen. Viitattu: http://papunet.net/selkokeskus/.

 

Yle. Viitattu: http://yle.fi/selkouutiset/.